Viime vuonna kasvivärjätyistä langoista valmistui tilkkupeitto, jonka neulomiseen meni aikalailla kokonainen vuosi. Heittämällä suurin neulontaprojekti ikinä!
Kaikki 72 tilkkua ovat erilaisia ja pinta/palmikkoneuleet Hitomi Shidan kirjasta Japanilaiset neulekuviot. Tilkut kooltaan noin 40 silmukkaa ja 70 kerrosta. Valmiit tilkut pingotin ja sumuttelin vedellä. Kuivuttuaan olivat hyvin tasoittuneet ja yhdistäminen oli helpompaa. Yhdistin päällipuolelta virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Reunassa kaksi kerrosta puolipylväitä, kerros kiinteitä silmukoita ja kerros kiinteitä silmukoita takaperin (rapukerros?)
Lankana Pirtin kehräämön karstalanka 180 x 2. Puikot ja virkkukoukku kokoa 2,5.
6 kommenttia:
Ompas kivan näköinen, harva enää osaa tuollaisia tehdä.
Kiitos ❤️
Oli iso urakka! Olen aika sitkeä, mutta meinasi loppua toivo valmistumisesta tätä tehdessä
Kaunis peitto, ja varmasti valtava työ! Mutta tällainen ihanuus ilahduttaa varmasti vielä monta kertaa tulevien vuosien aikana; ja myös se ajatus, että olet itse sen tehnyt.
Itsekin haaveilen suurehkon torkkupeiton neulomisesta tai virkkaamisesta, mutta työ tuntuu jo etukäteen hirmu isolta. Toisaalta palojen virkkaaminen tai neulominen on aika mukavaa puuhaa. Niiden yhdistäminen taas... ei niin kivaa. :D
En ole löytänyt mitään inspiroivaa mallia vielä, mutta lankoja projektiin olen tietty hankkinut jo ison kasan. :D
Kiitos, kyllä itse tehdyn peiton alla on kiva köllötellä!
Palojen yhdistäminen oli yllättävän nopeaa puuhaa ja vaikka paloja neuloessa toivoi monta kertaa, että olisipa pian valmis, niin nyt kun työ on tehty, tuntuu hieman haikealta. Käsillä tekeminen on niin mukavaa!!
Sitä se todellakin on! Hauskaa, että mainitsitkin tuo ristiriitaisen haikeus/tyytyväisyys-fiiliksen kun työ valmistuu. Tuttu tunne!
Loistava ilmaus! Viestisi on erottuva ja tarjoaa oivaltavia näkökulmia. Kiitos viisautesi jakamisesta.
Lähetä kommentti