Harmaa pellavamekko

Tämä  pellavamekko  on ollut toteutettavien listalla pitkään ja sopivan kankaan löydyttyä pääsi ompeluun. Kangas hivenen liian paksua tähän malliin, röyhelöistä tuli omaan makuun liian jämäkät. Pellavalla onneksi taipumus pehmetä käytössä, joten ehkäpä tästä vielä hyvä tulee. Mallista tykkään kyllä!

Kaavat Suurikäsityö -lehdestä 5/2019

Pellavasekoitekangas Eurokankaan palalaarista

Napit kierrätetyt

Pikkulaukku vanhasta nahkatakista

 

Vielä viimeiset jämät appiukon vanhan nahkatakista jäänteistä muuntuivat olkalaukuksi. Aika monta kierrätettyä laukkua on tullut parin viime vuoden aikana ommeltua, ihanaa on antaa uusi elämä tarpeettomalle tuotteelle toisessa muodossa. 70-80 -luvun nahka on vieläkin kuin uutta, ehkä silti tälle nahkarasvaa näytän.

Koko 19 x 14 x 4cm

Vetoketju purettu elämänsä ehtoopuolella olevasta hupparista, vuorina hyödynnetty takin vuorikangas. Uutta hihnan d-rengas ja niitit.

Untuvahame vanhasta untuvatakista

Untuvahame vanhasta untuvatakista

Takin purkaminen oli suurin työ tässä projektissa. Etutaskujen ompelu kiinni, hieman palapeliä tilkuista, uudet vetoketjut sivusaumoihin ja pätkä kuminauhaa takakappaleeseen. Lämmin lenkkeilykaveri, testattu toimivaksi jo kävellessä ja hiihtäessä.

Laukku vanhasta nahkatakista

Laukku ja kukkaro vanhasta nahkatakista

Vuosia sitten ompelin pojille nahasta tossuja, ja koska minussa on pikkuisen hamsterin vikaa, vaatehuoneen siivouksen yhteydessä löytyi palasia appiukon vanhasta nahkatakista. Hyödynsin laukkuun ja kukkaroon kaikki pienetkin palaset. Kaavoja en piirtänyt, vaan tuotteet valmistuivat sen kokoisina ja mallisina kuin nahkaa riitti.

Vuorina hyödynnetty takin vuorikangas ja povitasku. D-renkaat ja vetoketju uudet, klipsit löytyivät kierrätettynä ompelulaatikon pohjalta. Sama hamsteri ollut asialla, mistä lie talteen otettu. Tuottaa suurta iloa, kun voi uusiokäyttää materiaaleja ja saada tuotteelle uuden elämän eri muodossa.

Laukun mitat noin 20 x 21cm

Kukkaro 8 x 11cm

Kassi vanhasta nahkatakista

Nahkatakin uusi elämä kassina

Vaatehuoneen kätköistä löytyi susiruma kirpputorilta ostettu nahkatakki, josta vuosia sitten ompelin pojille tossuja. Inspiraatio iski ja takki muuntui kassiksi, harmi ettei tullut otettua kuvaa riekaleista, jotka takista oli jäljellä. Kaikki pienetkin palaset käytettynä ihan mukavan kokoinen reissukassi valmistui. Koko 45 x 30 x 18cm.

Vuorina vanhaa päiväpeittoa ja takin vuorikangasta, vetoketju ja pätkät polyesterinauhaa hihnoissa uudet. Ei kaavoja tässäkään kassissa, tehdessä muotoutui.

Ompelin kappaleet valmiiksi yksi kerrallaan vuoritettuina ja yhteen ompelun jälkeen huolittelin saumanvarat nauhalla. Tikattu vuorikangas antaa kassille jämäkkyyttä. Taas kerran oli ihanaa antaa "roskalle" uusi elämä!

Luonnonmateriaalit ovat lähellä sydäntä ja nahka (villan ohella) on lemppari. Kiitollinen materiaali ja käytännössä ikuinen. Huonosti hoidetunkin nahan saa rasvattua notkeaksi ja kiiltäväpintaiseksi. 

Kuksa koivupahkasta

Pitkäaikainen haave - omin käsin valmistettu kuksa

Puuliiterin perukoilla oli jemmassa useamman vuoden kuivunut pieni koivupahka, jonka otin käsittelyyn. Netistä löytyi jos jonkinmoista kuksanteko-ohjetta, mutta koska aihio oli niin pieni ja osittain lahoa sekä huonoa kohtaa sisältävä, ei auttanut muu kuin alkaa työstämään ilman sen kummempia suunnitelmia. 

Talttojen, vasaran, sahan, porakoneen ja hiomapaperien lisäksi tuli tässä projektissa tutustuttua pystyporakoneeseen, rälläkkään ja pariin muuhun vehkeeseen, joiden nimet eivät mieleen jääneet. Onni on hyvin varusteltu autotalli ja kärsivällinen mies, joka jaksoi välillä käydä neuvoja antamassa. Sen verran kovaa oli kuivunut pahka, että olisi jäänyt pelkillä käsikäyttöisillä työkaluilla tämä kuppi tekemättä.

Valmiin kuksan voitelin ulkopuolelta parafiiniöljyllä ja sisäpuolelta useamman kerran kahvinpuruilla. Tilavuus (1,3 dl) olisi voinut olla vähän isompi, mutta sillä mennään mihin puuta riitti. Ensimmäistä kertaa kuumaa nestettä kuksaan kaataessa jännitti, että poksahtaako halki-poikki-rikki, mutta ehjänä on pysynyt.

Nahkainen käsilaukku

Aiemmin ompelemieni repun ja olkalaukun lisäksi nahkavuodasta riitti palaset käsilaukkuun.

Tein nahan pintaan ruudukon piirtämällä sen kuitukankaalle ja tikkaamalla nurjalta puolelta. Kaavoja en tähänkään piirtänyt. Kaksi sivukappaletta ja suikale pohjaksi, vetoketjut ja tähtikankaan tilkkuja vuoriksi. Koko noin 15 x 22cm.

Nahkainen olkalaukku

Ajaton perusmallinen olkalaukku nahasta.

Kaavoja en tähän piirtänyt, koska nahkaa oli aiemmin ompelemani repun jälkeen rajallinen määrä jäljellä. Pohjakappale, kaksi sivukappaletta, kappaleet vetoketjun molemmin puolin ja suikaleet hihnoihin. Niistä on tämä laukku tehty. Hihnoissa nahkasuikaleiden lisäksi polyesterihihnat vanhasta kassista ja vuorina kierrätettyä lakanakangasta. Onni on työpaikka, jossa saa käyttää järeitä teollisuusompelukoneita. Niillä tämän ompelu sujui ongelmitta.

Koko noin 55cm x 40cm x 17cm. Juuri sopivan kokoinen viikonlopun reissuille ja pidän ajatuksesta, että nahka on käytännössä ikuista. Ainakin itselle tästä tuli loppuelämän reissukassi. 

Villapaidasta patalapuiksi

Suaq -neuleen ensimmäinen pilalle huopunut versio sai uuden elämän patakintaana ja -lappuina.

Oli niin paksua ja tiivistä huopalevyä, ettei leikattunakaan lähtenyt purkaumaan. Silti reunat kantattu trikoolla, on siistimpi niin. Vielä en ole näitä testannut, mutta oletus on, että tiivis villa eristää hyvin ja näpit eivät pääse palamaan.

Hame vanhoista farkuista

Vanhoista farkuista tuunattu farkkuhame.

Tämän malliseen hameeseen parhaat farkut ovat mahdollisimman matalavyötäröiset ja bootcut -lahkeiset.

Leikkasin sisäsaumat saksilla auki, etu - ja takasauma purkamalla. Keskisauman päällitikkaus ja sivusaumoihin halkiot leikkaamalla ja tikit noin puolen sentin päähän reunasta. Helmaan voi jättää farkkujen valmiin päärmeen tai saksia pois. Pesukoneen kautta ja kivasti alkaa hapsut muodostua.  Lisäsin luonnonvalkoisen pitsinauhan taskujen suihin ja helmaan (jota täytyy varmaan vielä lyhentää).

Helppo & nopea tuunaus siis ja vanhoille farkuille kierrätettynä uusi elämä!

Tee-se-itse koikarkote

Taikuttilassa on tänään askarreltu koikarkotepusseja.

Koit eivät pidä voimakkaista tuoksuista ja vanhan kansan tapana on ollut karkoittaa koit suopursulla. Keräsin ja kuivatin suopursuja jo aikaisin keväällä, joten tuoksu ei vielä ole kovin imakka. Täytyy lisätä pursuja kesämmällä. Ikean vanhasta verhosta ompelin pieniä pusseja, joihin narut valmisvaatteista leikatuista ripustusnauhoista.

Rakastan villaa materiaalina, varsinkin käsittelemätöntä 100% ja puulämmitteisessä omakotitalossa aina silloin tällöin koiperhosia lentelee. Välillä on varsinkin lasten pitkään käyttämättömänä olleista merinovaatteista pieniä reikiä löytynyt, kun en ole niitä muistanut (eli jaksanut) tiiviisiin muovipusseihin pakata.

Pussit löysivät paikkansa lankalaatikkoon, vaatehuoneeseen ja vaatekaapin neulehyllylle. Toivottavasti karkoite toimii! Jos ei, niin lisään pusseihin laventelia, joka on myöskin koiden inhokki.