Kuksa koivupahkasta

Pitkäaikainen haave - omin käsin valmistettu kuksa

Puuliiterin perukoilla oli jemmassa useamman vuoden kuivunut pieni koivupahka, jonka otin käsittelyyn. Netistä löytyi jos jonkinmoista kuksanteko-ohjetta, mutta koska aihio oli niin pieni ja osittain lahoa sekä huonoa kohtaa sisältävä, ei auttanut muu kuin alkaa työstämään ilman sen kummempia suunnitelmia. 

Talttojen, vasaran, sahan, porakoneen ja hiomapaperien lisäksi tuli tässä projektissa tutustuttua pystyporakoneeseen, rälläkkään ja pariin muuhun vehkeeseen, joiden nimet eivät mieleen jääneet. Onni on hyvin varusteltu autotalli ja kärsivällinen mies, joka jaksoi välillä käydä neuvoja antamassa. Sen verran kovaa oli kuivunut pahka, että olisi jäänyt pelkillä käsikäyttöisillä työkaluilla tämä kuppi tekemättä.

Valmiin kuksan voitelin ulkopuolelta parafiiniöljyllä ja sisäpuolelta useamman kerran kahvinpuruilla. Tilavuus (1,3 dl) olisi voinut olla vähän isompi, mutta sillä mennään mihin puuta riitti. Ensimmäistä kertaa kuumaa nestettä kuksaan kaataessa jännitti, että poksahtaako halki-poikki-rikki, mutta ehjänä on pysynyt.